4.-6.8.
Vaatimaton onni, näyttelyn avajaiset perjantai, 4.8. klo 15:30 

80-  ja 90-luvun taitteessa keramiikkaa F. Wetterhoffin opistossa ja Taideteollisessa korkeakoulussa opiskellut Kirsi-Marja Sirén on pitänyt harvakseltaan näyttelyitä, vaikka taiteen tekeminen on hänelle olennainen osa elämää ja arkipäivää.  Koti Taalintehtaalla on myös työhuone, täynnä valmiita ja tekeillä olevia teoksia.

Varhaisempi materiaali, poltettu savi on vaihtunut orgaanisiin ainesosiin ja ihmisen käytöstään poistamiin tarveaineisiin. Elämän perusrakenteiden kaltaiset muodot, solurakenteet, dna-ketjut, juurien tai hermokimppujen verkostot kuroutuvat vanhoista kasettinauhoista, mustikanvarvuista, kuivuneista porkkanoista, pihlajanmarjoista, muovista tai rautalangasta. Mutta yhtä kaikki, ilmavasti ja luonnollisesti kuin hengitys, ne ottavat muotonsa tilassa ja asettuvat ihmeteltäväksemme: yksi ja sama, mutta kaiken aikaa erilainen, hauraista osista muodostuva ketju, jatkumo ja transformaatio.

Niin kuin luonto itse, varioi Sirén muotoa, ja kokoaa samaan lokeroon kuuluvat osat omiin ryhmiinsä luonnonhistoriallisten kuvataulujen ta kokoelmalaatikoiden tapaan. ”Luokittelevan mielen mielihyvä, on luokittelussa itsessään”, sanoo hän ainoaksi avaimeksi teoksilleen. Matti Ripatin Leonardo da Vinci -kuunnelmasta korvaan tarttunut sitaatti on osoitus ihmisen halusta jäsentää elämää paremmin ymmärrettäviksi rakenteiksi, määritellä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä.

”Vaatimaton onni” syntyy keräilijäihmisen poimimista aarteista, uuden muodon ja yhteyden luomisesta ja niiden paikkansa löytämisestä. Elämän suurin autuus: kun asiat kaaoksen jälkeen järjestyvät ja osuvat kohtaan, johon kuuluvat, osana kokonaisuutta.

Kirjoittaja: Ritva Kovalainen